Ryhmän toimintatapoja

Sivun sisällöt on tuottanut pääosin Kansalaisfoorumi

Lisätietoa sosiokulttuurisen innostajan roolista saa esimerkiksi Leena Kurjen kirjasta Sosiokulttuurinen innostaminen (Vastapaino, Tampere 2000).

oppimateriaali innostajalle

 

 

Arviointi voi olla määrällistä tai laadullista. Pohdi esimerkkejä arviointikohteista.


Lisätietoa arvioinnista löydät esimerkiksi Järjestöarvioinnin ilmansuuntia -verkkomateriaalista

Epävirallisenkin ryhmän toiminta edellyttää suunnittelua, johtamista, innostamista ja vastuunjakoa.
Vertaisryhmän toimintamallia voi hakea vaikka sosiokulttuurisen innostamisen opeista. Siinä toiminnan elementtejä ovat havahtuminen, osallistava suunnittelu, tutkimuksellisuus, dialogi ja toiminnan arviointi.

Havahtuminen

Vaikuttamisen tarpeen havaitsemisessa on kyse herkistymisestä, heräämisestä ja liikkeelle lähtemisestä. Asiat nähdäänkin yhtäkkiä uudesta näkökulmasta. Omaan maailmankuvaan tai minäkuvaan on syntynyt hiushalkeamia. 

Osallistava suunnittelu

Motiivi tärkeäksi koetun haasteen loppuun asti viemiselle säilyy parhaiten, kun toiminta toteutetaan alusta lähtien alhaalta ylöspäin -periaatteella. Näin saadaan hyödynnettyä myös ryhmän hiljainen tieto ja osaaminen, jota ryhmän jäsenillä on. Toimintatavassa on ennen kaikkea kysymys asenteesta, mutta tietoistakin koordinointia tarvitaan.

Innostajan tehtävänä ei ole kertoa muille mitä heidän pitäisi tehdä. Sen sijaan innostaja voi järjestää tilanteita, joissa ihmiset pääsevät pohtimaan, analysoimaan ja päättämään ryhmän täysivaltaisena jäseninä toiminnan tavoitteita ja keinoja niihin pääsemiseksi.  

Tutkimuksellisuus

Asiaan perehtyminen on taustojen selvittämistä. Musta tuntuu –periaatteella kasaan harsitut argumentit eivät paina paljon kun muut ihmiset halutaan saada havahtumaan samoihin asioihin, jotka ovat saaneet meidät liikkeelle. On myös tilanteita, joissa  toivomamme muutos onkin uhka jonkun toisen saavutetuille eduille. Silloin on hyvä jos vaikuttamisen tukirakenteena on mahdollisimman hyvä kokonaiskuva käsillä olevasta problematiikasta. Nopea ja riittävän laaja taustatietojen kartoittaminen edellyttää yleensä ryhmän sisäistä työnjakoa.

Dialogi

Onnistunut dialogi edellyttää kaikilta ryhmän jäseniltä sekä halua kuulla muita että tulla kuulluksi. Dialogin ylläpitäminen vaatii vaivannäköä. Aidon dialogin kautta syntyy kestävimmät perustelut ryhmän toiminnalle. Ryhmän jäsen, joka on tullut kuulluksi muiden taholta, sitoutuu helpommin ja pitkäjänteisemmin ryhmän tavoitteisiin.

Sosiaalisen median myötä ryhmä voi käydä dialogia myös muiden samoihin päämääriin pyrkivien ihmisten ja ryhmien kanssa. Hyvällä tuurilla ulkopuolinen kontakti tuo ryhmän käyttöön juuri sen puuttuneen tiedon tai vaikuttamistavan, jota oltiin oltu vailla. 

Toiminnan arviointi

Arvioinnilla olisi luotava edellytykset jo ennen toiminnan aloittamista. Parhaimmillaan arviointi on koko toiminnan ajan jatkuvaa prosessiarviointia. Sen ansiosta ryhmä huomaa heti, jos toiminta ei etene suunnitelmien mukaan. Prosessiarvioinnin lisäksi tarvitaan myös selkeästi tuloksiin liittyvää loppuarviointia. Varmuus siitä, että homma meni putkeen, vahvistaa onnistumisen tunnetta. Myös tieto siitä, että kaikki ei mennyt niin kuin oli ajateltu, on tärkeä. Ainakaan ei tehdä samoja virheitä seuraavalla kerralla uudelleen.