Suhteellinen vaalitapa

Sivun sisällöt ovat tuottaneet pääosin Opintokeskus Kansio, KSL opintokeskus, MSL opintokeskus ja TSL opintokeskus.

Pohdi, millaisin perustein valitset ehdokkaasi? Äänestätkö ensisijaisesti henkilöä vai puoluetta?

Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa. Suhteellisessa vaalissa kullekin ehdokkaalle lasketaan vertailuluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan saamien äänien että tämän edustaman puolueen saamien äänien määrä.

Suhteellisissa vaaleissa jokainen puolue (tai muu ryhmittymä) saa sen määrän edustajia, kuin mitä sen vaaleissa saama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin edellyttää. Jos esimerkiksi puolue saa annetuista äänistä 20 prosenttia, sen tulisi saada myös 20 prosenttia jaettavina olevista edustajanpaikoista.

Varsinaiset valituksi tulleet edustajat valitaan puolueen ehdokkaiden sisältä heidän saamansa henkilökohtaisen äänimäärän perusteella. Jos puolue saa puolet (50 %) kaikista annetuista äänistä ja kunnallisvaltuustossa on 30 paikkaa, kyseinen puolue saa paikoista 15. Valituksi tulevat puolueen ehdokaslistasta viisitoista eniten ääniä saanutta ehdokasta. Suomessa käytössä olevaa suhteellista vaalitapaa kutsutaan niin sanotuksi d´Hondtin menetelmäksi. Suhteellista vaalitapaa ei käytetä yhtä henkilöä valittaessa, esimerkiksi presidentinvaalissa.

Miksi vaalitapa on näin monimutkainen ja onko siinä mitään järkeä?

Suhteellisen vaalitavan käyttäminen perustuu Suomen perustuslakiin. Suhteellinen vaalitapa on kirjoitettu vaalidemokratiaa luonnehtivien keskeisten toimintaperiaatteiden eli yleisen, yhtäläisen ja salaisen äänioikeuden rinnalle.

Suhteellinen vaalitapa mahdollistaa myös vähemmän tunnettujen henkilöiden ja uusien kasvojen nousun päättäjiksi, koska he voivat vaalitavan ansiosta nousta esimerkiksi kunnanvaltuustoon, ikään kuin muiden ”imussa”.

Ehkä tärkein ja yleisin puolustus suhteelliselle vaalitavalle on se, että harjoitetusta politiikasta ei tule niin tempoilevaa, koska puolueiden on kyettävä yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa. Suhteellisessa vaalitavassa käy hyvin harvoin niin, että yksittäinen puolue saisi niin ehdotonta enemmistöä, että se voisi sanella kaikki päätökset. Vaalitapa ikään kuin mahdollistaa erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä korostavien puolueiden tai ryhmien näkymisen päätöksenteossa suhteellisen kannatuksensa mukaisesti.

Enemmistövaalin ongelma on sen yksioikoisuus. Periaatteessa se tarkoittaa sitä, että puolue, joka saisi yksinään yli puolet äänistä, saisi päätösvallan esimerkiksi kaupungin- tai kunnanvaltuustossa. Pahimmillaan lähes puolet kuntalaisista jäisi ilman edustajia koko valtuustokauden ajaksi. Jos enemmistövaalitavassa mentäisiin suoraan henkilövaaliin ilman puolueita, se saattaisi aiheuttaa samankaltaisia ongelmia. Silloin vaalissa menestyisivät helposti henkilöt, jotka ovat tulleet tunnetuiksi julkisuudessa, vaikka eivät olisikaan niin kiinnostuneita poliittisesta päätöksenteosta. Monen aidosti asioista kiinnostuneen, mutta tuntemattomamman henkilön pääseminen päättäjäksi taas vaikeutuisi kohtuuttomasti.

Vaalitapojen sovelluksia on maailmalla käytössä useampia. Edellä esitetyt vaihtoehtoiset mallit suhteelliselle vaalitavalle, ovat yleispiirteisesti käsiteltyjä.

Jos annoit äänesi "hyvälle tyypille", eikä hän tullut vaalissa valituksi, vaikutti äänesi kuitenkin ehdokkaan puolueen menestykseen.